Mikään ei kestä ikuisesti, ei edes marraskuun sade

Tällä hetkellä... ikävöin vähän kaikkea. Tosi haikee olo ja kaikki asiat mietityttää. Ikävöin isää, twilightia, vanhoja aikoja, kirjojen lukemista, mun sukulaisia, ala-astetta, toisaalle jääneitä ystäviä, rippikoulua, radiota ja mun vanhoja joulun punaisia farkkuja, jotka repesivät haaroista.
Tänään oltii kattomassa tennispalatsissa twilight breaking dawn osa 2 ja mä vaan itkin elokuvan lopussa, koska mä tajusin et tähän se sitten loppuu. Olisin voinu jatkaa niiden elämän seuraamista vaikka elämän loppuun asti:'( Jatkoin sitten kotona twilightin katsomista.
Nyt on tosi suru olo kun tuntuu, että kaikki vaan loppuu. Mut pitää kuitenki muistaa, että on tosi onnekas. Mulla on äiti ja isä, ei sairauksia, poikaystävä, parhaita kavereita ja harrastus. Mitään muuta mä en tarviikkaan...<3