Joo kyllä mä taas sanon... Nämä kuvat otettu ehkä sata vuotta sitten. Tänä aamuna linnottauduttiin Zaran oven eteen ennen ovien avautumista niiden joidenkin yli-innokkaiden ihmisten kanssa. Odotettiin kärsimättömänä myös frozenyogurtbaarin avautumista ja saatiin pettyä kun tajuttiin ettei se auennutkaan ikinä. Tämän päivän ostossaalis oli (jos edes muistan)hyvin tuottoisa ja suupieliä nostava.
Pari viikkoa sitten koin ehkä kaikista kiusallisimman ja kylmän tilanteen kun olin hölläilemässä koirani kanssa meidän talon vieressä olevaa kuollettavaa ylämäkeä(jalat aina maitohapoilla, not). Kun hän kulki ohitseni, tunsin vain sen vihan, kiusallisuuden ja tilan, jota ei vain ole selitettävissä. Harkitsin vasemman sormirivistöni heilauttamista, mutta se katse. Katse, jota ei ollut edes olemassa, koska tunsin oloni sillä hetkellä haamuksi.
Ah, onneksi viikonloppufestarin liput riippuvat ihanan onnellisen näköisenä jääkaappini seinässä ja minun mieli lepää nyt siellä jossain pilvikiehkuroilla. Aloitin kesätyöt nyt heinäkuussa ja suorastaan naurattaa heinäallergiani, koska se ei ole inissyt yhtään, vaikka kyykin heinäpusikoissa koko päivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti